Yritän olla tyyni, kasata ajatukseni ja yrittää kävellä ohi vilkaisemattakaan niihin, mutta en onnistu. Siinä ne ovat vieri vierekkäin. Eriväriset ja makuiset siiderit ja kaljat, jotka kaikki tuijottavat minua... lakkaamatta.
Kapellimestarin johdolla he ryhtyvät kuorossa laulamaan;
"Ota minut, ei kun minut. Ota meidät kaikki kärryysi. Me saamme olosi helpottumaan. Me viemme murheesi pois. Ne hukkuvat meihin ja me tapamme ne, yksi murhe kerrallaan. OTA OTA OTA".
"En halua", mietin ajatuksissani. "En halua palata kanssanne enää siihen entiseen. En enää. Te lupaatte vain hetkeksi parempaa, mutta huomenna kaikki on samanlaista paskaa ja vieläkin pahempaa. Tai pahimmassa tapauksessa huomista ei olekaan".
Ja sillä hetkellä minä olin vahvempi kuin he. Jatkoin matkaani kassalle, maksoin ostokset ja kävelin ylpeänä ulos. Minun piti olla joka päivä yhtä vahva. Joka hetki, joka minuutti ja jopa jokaikinen sekunti, kun se pikku alkoholinpirulainen yritti vetää minua puoleensa.
Ihan näin alkuun mainitakseni, en näe alkoholipullojen laulavan, puhuvan tai muutakaan vastaavaa minulle. Ylempi olkoon vain tällainen esimerkki ajattelutyölle jota päässä joutuu koko ajan käymään.
Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet selviytymään.
Yläpuolella AA:n ensimmäinen askel, josta kaikki lähtee.
Minun täytyy myöntää itselleni, että minä olen alkoholisti. Sitä asiaa ei auta enää kaunistella sanoen, että "eihän minulla mitään ongelmaa ole", "tämä on hallinnassa", tai "ottaahan kaikki muutkin". Jos ja kun tiedostaa sen tosiasian, että alkoholia kuluttaa liikaa, eikä sen käyttöä osaa kontrolloida. Jos ja kun se aiheuttaa niin paljon harmia ja haittaa itselle ja muille ihmisille niin henkisesti kuin fyysisestikin. Siinä vaiheessa on viimeistään pakko tajuta, että se on ongelma ja siihen on haettava apua. Valitettavan monet eivät vaan hae ja pahimmassa tapauksessa päätyvät hautaan. Itsekin olen meinannut sinne päätyä muutamaan otteeseen, mutta siitä puhun toiste.
Olen viime aikoina miettinyt, että alkoholi on vähän niin kuin seksi. Sitä tyrkytetään joka paikassa. Mainoksissa, elokuvissa, musiikissa jne. Lista on loputon. Se on lähes epänormaalia, jos ihminen ei juo vaan haluaa pitää hauskaa selvinpäin. Ja esimerkkinä Suomessa alkoholikulttuuri on vahvasti läsnä. Se kuuluu lähes jokaikisiin illanistujaisiin. Tai häihin, hautajaisiin, milloin mihinkin. Jos vituttaa, juodaan. Jos halutaan pitää hauskaa, juodaan... aina löytyy syy, jolloin voi vetää kunnon perseet. Ja sitten seuraavana päivänä mietitään taas, että "mitä tuli tehtyä?". Ihmiset menettää juomisen takia talonsa, perheensä, ystävänsä, kumppaninsa... ajetaan autolla kännissä, tapellaan.. lista on tämänkin suhteen loputon.
Aion jossain vaiheessa kirjoittaa tänne listan tyhmyyksistä, joita olen tehnyt kännissä ja siitä listasta tulee erittäin pitkä varmasti. Kaikkea ei voi eikä pidäkään pistää kännin piikkiin, mutta monessa tilanteessa se varmasti vaikuttaa. Monet asiat olisi tehnyt toisin, jos olisi ollut selvinpäin. Ja ihmisiä tietenkin kaikki ollaan. Kaikki tekee virheitä, mutta ehkä niistä voisi jotain oppia ja jatkossa toimia hieman fiksummalla tavalla.
Tämän blogin tarkoituksena ei ole missään nimessä moralisoida kenenkään juomista tai pakottaa ketään lopettamaan juominen. Jokainen on oman elämänsä herra ja tekee omat päätöksensä. Mutta ehkä tästä blogista voi oppia jotain uutta tai ehkä jopa saada tietoa asioista jotka voi olla vieraita. Toivottavasti tästä blogista edes saisi joku jotain irti. Kirjoitan tätä ensijaisesti itseni vuoksi, mutta kaikki tätä saavat lukea ja kommentoida ihan vapaasti.
Tähän päättyy ensimmäinen blogimerkintäni. Kuulemisiin.
Minä - 1
vs.
Alkoholi - 0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti